Turun Kaakelitehdas
Turun Kaakelitehdas perustettiin vuonna 1874 kaakeliuunien valmistajaksi, ja sen kauniit uunit tulivat nopeasti tunnetuiksi kautta maan. Tehdas kasvoi ja mukautui vuosikymmenten saatossa muuttuvien markkinatarpeiden mukaan, samalla jatkuvasti laajentaen toimintaansa. Vuonna 1930 alkaneen keraamisten laattojen valmistuksen myötä Turun Kaakelitehdas sopeutui uuden ajan vaatimuksiin ja laajensi tuotevalikoimaansa. Vuonna 1955 tehtaan kaakeliuunien valmistus loppui, mikä oli luonnollinen askel kohti uudenlaista tuotantoa ja kehitystä. Turun Kaakelitehdas ja myöhemmin Pukkila ovat jättäneet pysyvän jäljen suomalaiseen keramiikkateollisuuteen ja sisustushistoriaan. Innovatiiviset ja laadukkaat tuotteet ovat muokanneet suomalaisten kotien ja julkisten tilojen ilmettä jo 150 vuoden ajan.
Perustaminen ja alkuvuodet (1874-1900)
Turun Kaakelitehdas perustettiin vuonna 1874 ja se oli Suomen ensimmäinen kaakelitehdas. Perustajina olivat liikemiehet, jotka näkivät mahdollisuuden hyödyntää kasvavaa kysyntää kaakeliuunien ja muiden keramiikkatuotteiden valmistuksessa. Tehdas sijaitsi Turussa, ja sen tuotanto keskittyi aluksi kaakeliuuneihin, jotka olivat tuohon aikaan yleisiä lämmityslaitteita suomalaisissa kodeissa.
Kun elintaso Suomessa nousi viime vuosisadan loppupuolella tuli kaakeliuunista uusien yhteiskuntaluokkien, tehtailijoiden ja uusien yhtiöiden johtoportaiden mukavuus. Teollistumista seurasi ennennäkemätön rakentaminen. Helsinki kasvoi ja myös muut kaupungit saivat lisää väestöä. Turku oli saanut rautatieyhteydet pääkaupunkiin ja elinkeinoelämä kukoisti. Turkuun suunniteltiin uutta suurta hotellia, johon tarvittaisiin yli sata kaakeliuunia. Koska kotimaiset tehtaat eivät olisi pystyneet valmistamaan riittävästi kaakeliuuneja uusia rakennuksia varten, päättivät viisi miestä, C.H. Junnelius, Ernst Dahlström, C.A. Doepel, Alexander Törnudd ja Alfred Jacobsson vuonna 1874 perustaa Turun Kaakelitehtaan valmistamaan ja myymään kaakeliuuneja ja muuta savitavaraa.
Yritys ostaa jo olemassa oleva tehdas Turussa epäonnistui ja osakkaat päättivät siksi rakentaa uuden tehtaan Linnankadulle. Yhtiökokous oli päättynyt nimittää konsuli Alfred Jacobssonin toimitusjohtajaksi ja hän matkusti Ruotsiin hankkimaan uuden tehtaan piirustuksia ja uunia. Jo muutaman kuukauden kuluttua konsuli Jacobsson luopui tehtävästään toimitusjohtajana ja hän tilalle nimitettiin C.A. Doepel. Uuden tehtaan rakennustyöt aloitettiin jo kesällä 1874 ja se valmistui seuraavana vuonna. Ensimmäiset vuodet olivat vaikeat ja täynnä vastoinkäymisiä. Savi ostettiin Ruotsista ja kaakeleiden poltto epäonnistui usein. Myös lasitus tuotti ongelmia ja suuri osa kaakeleista rikkoontui. Myös Wilhelm Andsténin kaakelitehdas Helsingissä oli kova kilpailija. Tehtaan johto oli siksi varovainen ja vältti kokeiluja ja ylimääräisiä kustannuksia.
Laajennuksia ja kehitystyötä
Torstaina 12. tammikuuta puoli kuudelta aamulla vuonna 1882 syttyi tulipalo, joka tuhosi seitsemän huonetta tehtaassa. Tulipalon vuoksi jäi viisikymmentä työläistä tilapäisesti työttömäksi, mutta korjaustyöt aloitettiin välittömästi ja jo kuukauden kuluttua tuotanto oli taas täydessä vauhdissa.
Samana vuonna toiminta laajennettiin ja pahin turkulainen kilpailija ostettiin. Yritysostoa voidaan pitää myönteisen kehityskauden alkuna. Vuonna 1886 nimitettiin Ernst Minuth johtoon. Hän halusi laajentaa myyntiä myös muihin kaupunkeihin. Vuoden 1887 lopussa avattiin myyntikonttori Pietariin ja 1898 laajeni yhtiön toiminta myös Helsinkiin. Kausi oli myös tekniseltä kannalta menestyksellinen. Vuonna 1890 aloitettiin majolikalaattojen valmistaminen ja valikoimaan saatiin myös värillisiä kaakeliuuneja. Pari vuotta myöhemmin ostettiin ns. Freyheitin kaakelitehdas Hirvensalossa. Helmikuussa 1897 syttyi taas tulipalo Linnankadun tehtaalla. Tuli oli levinnyt yhdestä alakerran kuivatusuuneista ja yksi rakennus tuhoutui kokonaan. Vakuutus korvasi vahingon ja kun tehdas taas pystytettiin, se laajennettiin samalla ja uunien lukumäärää lisättiin. Vaikka tulipalo oli vahingoittanut tehdasta, yhtiö tuotti voittoa ja seuraavana vuonna pystyttiin ensimmäistä kertaa jakamaan osinkoa omistajille.
Kasvun ja kehityksen vuodet (1900-1918)
1900-luvun alkuvuosina Turun Kaakelitehdas koki merkittävää kasvua ja teknologista kehitystä. Tehdas investoi uusiin koneisiin ja laajensi tuotantoaan. Kaakeliuuneista tuli yhä monipuolisempia ja koristeellisempia, ja tehdas tunnettiin laadukkaista tuotteistaan.
Huhtikuussa 1899 tehtiin kaksi tärkeätä päätöstä. Maarian Pitkämäen kylässä sijaitseva Keskitalon tila ostettiin irtaimistoineen. Sen pelloilla oli hyvänlaatuista savea ja tarkoitus oli pystyttää tilan maille uusi ja entistä suurempi tehdas. Toinen päätös oli laajentaa toimintaa Venäjällä. Kysyntä oli siellä valtava ja nykyinen tuotanto ei ollut riittävä. Vuonna 1901 rakennettiin Moskovaan uusi tehdas kaakeleiden ja lasituksen valmistamista varten. Vuonna 1903 tehtiin lopultakin päätös rakentaa uusi tehdas ns. Pukkilan pellolle Pitkämäelle. Taloustilanne oli hyvä ja päätettiin kokeilla uutta kehäuunia. Pari vuotta tehtaan rakentamisen jälkeen pystytettiin Pitkämäelle myös peltipaja. Siinä valmistettiin venttiilejä, luukkuja, paistinuuneja yms. etupäässä omaan tarpeeseen, mutta tuotteita myytiin myös suoraan rautakauppoihin.
Kilpailijoiden ostaminen jatkui. 1910 ostettiin kaakeliuunitehdas Tampereella ja koneet ja muotit tuotiin Turkuun. Myös myyntikonttoreiden verkosto laajeni. 1900 avattiin konttori Tampereella ja 1913 perustettiin myyntikonttoreita Viipuriin ja Riikaan. Koska raskaiden tuotteiden kuljetus oli vaivalloista, hankittiin yhtiölle oma höyrylaiva.
Iltapäivällä 19. lokakuuta 1916 huomattiin savunhajua Pitkämäen tehtaassa. Lyhyen ajan sisällä tehdas oli liekkien vallassa. Vedestä oli puutetta ja muutaman tunnin kuluttua jäljellä oli vain savuavia raunioita. Tehtaassa oli ollut noin 50-60 henkilöä työssä. He muuttivat Itäisenpitkäkadun vanhalle tehtaalle, joka oli ollut varalla. Jo neljä vuotta aikaisemmin oli aloitettu uuden tehtaan rakentamistyöt Pitkämäellä. Se rakennettiin rautabetonista ja tarkoituksena oli vähentää tulipalojen vaaraa. Tehtaassa oli kaksitoista polttouunia ja se tuotti kaksi kertaa enemmän kuin vanha tehdas.
Vuoden 1916 epävakaat suhdanteet tuottivat ongelmia. Pietarin myynti laski ja Riian myyntikonttorilla oli ongelmia. Vallankumous taas johti pankkisaatavien ja yksityisomaisuuden valtiollistamiseen Venäjällä ja nämä seikat aiheuttivat suuria menetyksiä. Niiden korvaamiseksi haluttiin luoda uusia tuotteita ja vastata kotimaisten markkinoiden kysyntään. 1918 ostettiin Wilhelm Andsténin tehdas Helsingissä ja puolet Juurikorven tehtaiden osakkeista. Seuraavana vuonna hankittiin Tikkurilan Kaakelitehdas, josta kehitettiin Wilhelm Andsténin Tikkurilan tehdas talouskivitavaran tuotantoa varten. 1919 avattiin myyntikonttori Vaasassa ja seuraavana vuonna myös Kuopio sai oman konttorin.
